Ratamestari.net

Miesten MM-pitkä on luonnollisesti vuoden mielenkiintoisimpia kisoja – kuninkaiden kuninkuusmatka. Parhaimmillaan rata nousee legendaluokkaan, ja niin voi arvella käyvän tämänkinvuotiselle radalle.

Viron MM-pitkän radat olivat sellaiset kuin pitkällä pitääkin: monta pitkää reitinvalintaväliä, muutama lyhyempi väli rytmittämässä rataa ja onnistunut hajonta vähentämässä jonojuoksua.

Rata oli hieman ylipitkä, mutta se ei ainakaan vähentänyt kisan legendaarisuutta. Toinen virhe oli tarjota kakkosvälillä reitinvalintamahdollisuus lähtöpaikan kautta. Siitä saivat hyötyä ne kilpailijat, jotka näkivät aiemmin lähteneen juoksevan viitoitusta takaisinpäin ja osasivat sen takia hakea tätä oikein hyvää mutta ei ihan helposti havaittavaa reitinvalintaa kartalta.

Kisamaasto ei varmasti noussut monen suosikkilistalle, mutta Virosta ei paljon parempaa löydy. Ja maasto ainakin täytti pitkän matkan vaatimukset: se oli vaativa, mahdollisti hyvät reintinvalintavälit ja edellytti tarkkaa suunnistamista.

World of O -sivustoa ylläpitävä Jan Kobach on taas tehnyt hienon ja tarkan analyysin kisasta. Siitä näkee, että kisan voitti paras suunistaja. Olav Lundanes teki eron kovimpiin kilpailijoihinsa ennen kaikkea pitkien välien hyvällä toteutuksella. Toki miehen vauhti oli huippuluokkaa ja hän teki myös hyvät reitinvalinnat, mutta nappisuorituksella muutama muukin olisi voinut voittaa.

Koko matkan ilman omanvauhtista seuraa juosseen Leonid Novikovin suoritus oli todella vaikuttava. Hän teki kuitenkin kolme selkeää virhettä, noin 50 s. 14:llä, noin 30 s. 15:llä ja noin 30 s. 21:llä. Ilman näitä hänen loppuaikansa olisi ollut Lundanesin luokkaa. Lundanes teki vajaan minuutin virheen 21:lle, mutta hän toisaalta hyötyi huomattavasti enemmän muista kilpailijoista, erityisesti William Lindistä (joka ei muuten peesannut Lundanesia sokeasti vaan teki omiakin valintoja).

Vauhdin puolesta ainakin Mange Dählillä, William Lindillä, Matthias Kyburzilla ja Eskil Kinnebergillä olisi ollut mahdollisuus pärjätä Lundanesille. Kyburz teki kuitenkin huonohkoja reitinvalintoja ja lopulta keskeytti piilolinssin pudottua. Kinneberg teki surkeat reitinvalinnat sekä kakkos- että nelosvälille, joilla hän hävisi Lundanesille yhteensä noin 4 minuuttia (lopputuloksissa 4.33).

Lind puolestaan toteutti kakkosvälin umpisurkeasti. Juostessaan Lundanesin kanssa samoja uria vauhti oli täsmälleen sama, mutta väärät variaatiot Lundanesin reittiin aiheuttivat peräti reilun kolmen minuutin tappion.

Dählin kohtaloksi koitui hänelle tyypillisen rauhallisen alkuvauhdin lisäksi löysä suunnistusote, joka vei mieheltä ainakin mitalin. Kobachin analyysin kuvat kakkos- ja nelosväliltä osoittavat hyvin, miten miehen pieni seilaus Lundanesin reitin molemmilla puolilla aiheutti yllättävän suuret tappiot.