Ratamestari.net

Jukolan viesti on lähes kaikilla mittareilla korkeatasoisinta, mitä suunnistuksessa on tarjolla – kaikki maat ja kaikki kisat mukaan lukien.

Erityisesti tämä koskee karttoja ja ratoja. Niihin panostetaan yhtä paljon korkeintaan MM-kisoissa. Jukolassa ratamestarin tehtävä on kuitenkin vaikeampi, pitäähän hänen ottaa huomioon huippujen lisäksi kuntoilijat sekä monet muut koko yön kestävän valtavan massatapahtuman vaatimukset.

Niinpä olisikin erinomaisen kiinnostavaa saada tietää, mitä kaikkea Jukolan ratamestari joutuu huomioimaan ja minkälaiset seikat vaikuttavat hänen päätöksiinsä.

Joensuu-Jukolan ratamestaritiimi suostui ystävällisesti pyyntööni valottaa vuosia kestävän projektin taustoja. Tässä artikkelissa on ryhmän vetäjän ja kartantekijän Jussi Silvennoisen kommentit ja seuraavissa kirjoituksissa ratojen laatimisesta vastanneet Simo Martomaa ja Petri Vainio kertovat tarkemmin ratoihin liittyvistä asioista.

1. Tehtiinkö karttaan jonkinlaisia erikoisvirityksiä Jukolan takia?

Karttaa (tai oikeammin maastoa) ei tarvinnut viritellä Jukolan takia kuin kolmessa paikassa: karhu[rasti] sekä molemmat viimeiset rasti[pistee]t piti rakentaa itse.

Esimerkiksi muutaman osuuden toiseksi viimeinen rasti rehuteline sattui olemaan siinä valmiina, vaikka sitä voisi luulla meidän tekemäksi. Pieniä siltoja rakennettiin lähinnä ympäristökeskuksen pyynnöstä neljä kpl pienien purojen yli.

Päivitys 6.7.2017. Nämä Simon ja Petrin kommentit unohtuivat tästä:

Simo: Osuuksien 4 ja 5 ”alalenkillä” Harpatinvaaran länsirinteessä on jonkin verran uudehkoja ajouria, jotka ilmestyivät sinne muistaakseni 2015. Ratamestarit pyysivät Jussia kartoittamaan alueen siten että uria otettaisiin karttaan mahdollisimman tiukalla seulalla.
Yksi näkyvä kivi lisättiin miesten 6. osuuden 4. rastin tuntumaan. Muuten en muista että karttaan olisi tarvinnut juurikaan koskea. En lisäksi ole huomannut maastossa ollessani oikeastaan yhtään virhettä kartassa.

Petri: Olin valmistautunut siihen, että voimme tarvittaessa lisätä esimerkiksi rehutelineitä rastipisteiksi, mutta lopulta niin ei tarvinnut ollenkaan tehdä. Jukolan ankkuriosuuden toiseksi viimeinen rasti, silta, oli juuri hyvällä paikalla reitinvalintoja ajatellen. Itse pyysin Jussia lisäämään yhden kiven kuviorajalle Venlojen kolmosrasteille mentäessä.

Miksi yhdelle tv-rastille tuotiin karhupatsas?

Karhu hommattiin paikalle, kun Mäkäräisen Markku ei pitänyt kuvauksellisesti hyvänä meidän alkuperäistä vanhainkodin rastipistettä (iso kuusi vihreällä ympyrällä karhun länsipuolella). Koska toivotussa paikassa ei ollut mitään, hommattiin siihen Ilomantsista karhu .

Kyllähän Harpatin tapaisessa korvessa asustelee oikeitakin karhuja, joten halusimme hiukan keventää joidenkin kilpailijoiden pelkoja tuolla karhurastilla ja sen uutisoinnilla.

Ainoa ratamestarin haluama ohjaava kielletty alue oli Keski-Koreikkolammen pohjoispäässä, kun ei toivottu kilpailijoiden rämpivän lammen pään kosteikossa.

2. Mitä teit kartoituksessa enemmän, tarkemmin tai eri tavalla kuin tavallisesti?

Karttaa hierottiin siinä mielessä hiukan tavallista enemmän, kun asiantuntevia valvojia ja ratamestareita oli enemmän kuin pikkukisassa. Muutamaa rastiympyrää korjattiin sen takia pari kertaa. Maastossa käyttämäni työaika oli kuitenkin aika tavanomainen.

3. Miten jaoitte työt? Miksi tällainen työnjako?

Rm-ryhmässä oli yhteensä 10 erittäin hyvää henkilöä. Radoista vastanneiden Simon ja Petrin lisäksi meillä oli oli omat vastuuhenkilöt emit-kalustolle, rastipukkien rakentamiselle, karttojen pussitukselle, juomapaikoille, kielletyille alueille, online-rasteille ja maastovalvonnalle. Oma tonttini oli ryhmän johtaminen + kartat.

Homma toimi oikein hyvin. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä ollut hyvä, jos maastonkäyttöluvat olisivat olleet selkeämmin yhdellä henkilöllä. Nyt niitä hoiti noin kolme henkilöä, ja niinpä väliin sattui pari tiedonkulkukatkosta, jotka onneksi eivät näkyneet ulospäin.

Simo: Ratamestareille kuului ensisijaisesti ratojen suunnittelu, rastien tarkistaminen ja hajontojen laatiminen. Itse vastasin hajontakaavioista ja tulospalveluun toimitettavasta materiaalista. Tein myös painatukseen tarvittavat tiedostot ja ohjeistukset.

Petri: Ratojen suunnittelun lisäksi minulla oli yhteydet mediaan eli tv- ja radiotuotantoon. Ratamestareiden tultua selville meille oli heti selvää, että teemme Simon kanssa molempien viestien radat yhdessä. Kummallakin on silloin selvillä koko ajan maaston urautuminen ja kaikkien kompromissien vaikutus kumpaankin viestiin.

4. Mikä päällimmäinen fiilis kisan jälkeen? Mihin olet eniten tai erityisen tyytyväisiä?

Minulle jäi oikein hyvä maku. Juuri nyt on tyhjä mutta tyytyväinen olo. Projektin aikana oli aika monta tilannetta, jotka olisivat kääntyneet isoiksi ongelmiksi, mutta riskit pysyivät hallussa jopa odotettua paremmin.

Voitko kertoa näistä potentiaalisista ongelmatilanteista?

Kun radat kiertävät aivan hautausmaan reunaa pitkin, mitä siitä seuraa? Onneksi ei mitään sen kummempaa.

Yksi juomapaikka oli tarkoitus rakentaa kaupungin maalle, mutta pienen tietokatkoksen takia se lipsahtikin 20 metriä eri paikkaan yksityisen maalle. Kilpailijat eivät sitä huomanneet, sillä saman mukisymbolin sisään molemmat paikat mahtuvat. Mutta tontinomistaja toki huomasi. Onneksi hän osoittautui leppoisaksi mieheksi.

Ja vielä teema ”Jukola keskellä kylää”. Pieni pelko oli ennen tapahtumaa, että mitäköhän tästä tulee. Vähän niin kuin järjestäisi 16 000 hengen sprinttikisan pienessä taajamassa. Mutta hyvin meni tässäkin asiassa, jokseenkin kaikki kyläläiset ovat kiitelleet hienosta tapahtumasta.

5. Mitä muuta haluaisit sanoa?

Yksi asia ei ole tainnut saada julkisuutta. Harpatin maastosta tehtiin edellinen kartta 2008, ja silloin aluetta pidettiin erittäin raskaana. Olen kuullut aika monta kertaa mainittavan, että ei tuossa maastossa voi pitää Jukolaa. Mutta kun alueen isojen maanomistajien (kaupunki, seurakunta ja UPM omistavat noin 80 % metsästä) kanssa neuvoteltiin joskus 2012–2013, sovittiin että metsiä ei hakata ennen Jukolaa. UPM teki tänä aikana noin 5 hehtaaria avohakkuuta ja eräs yksityinen 2 hehtaaria sekä lisäksi 5 hehtaaria harvennusta, mutta nämä eivät paljoa haitanneet.

Lopputulos oli, että noin viidessä vuodessa maaston vanhat hakkuutähteet lahosivat. Nyt kisamaastossa on suomalaiseksi talousmetsäksi harvinaisen vähän pystyvihreää. Luultavasti kilpailijat juoksevat mieluummin hiukan ylitiheässä vaaleanvihreässä metsässä kuin ajourien rikkomassa harvennusryteikössä. Mutta esimerkiksi seurakunnan metsänhoitosuunnitelma on nyt aika raju, saattaa olla että lähimmän vuoden aikana melkein koko hautausmaan itäpuolinen alue on muuttanut kartalla väriään…

Päivitys 5.7.2017. Pidän itse pienipiirteisistä maastoista, tarkoista kartoista ja mahdollisimman vaativista rastipisteistä, joille vauhtia pitää hiljentaa kunnolla. Jos saisin valita, millä tyylillä kartta tehdään, niin valitsisin mieluummin tarkasti kuin hieman yleistetymmin kartoitetun.

Vaikka ainahan kartoittajan pitää yleistää. Ja siinäpä onkin kartoittajan tärkein taito, varsinkin nykyaikaisia pohjamateriaaleja käytettäessä. Jussi Silvennoisen kartat ovat siitä kummallisia, että ne eivät koskaan tunnu yleistetyiltä – siinä mielessä, että kartasta puuttuisi jotain tai että pienipiirteiköstä olisi tehty tylsä. Ja silti karttojen luettavuus on poikkeuksellisen hyvä. Ei voi kuin ihmetellä tuollaista taitoa.

Lue myös juttusarjan muut osat:

Osa 2: Voiko Jukolassa olla liikaa hajontaa?
Osa 3: Näin huijataan Jukolan kärki väärälle uralle