Tämä juttu on jatkoa kolmeosaiseen sarjaan, jossa Joensuu-Jukolan ratamestarit kertovat Jukolan ratamestaroinnin haasteista.

Osa 1: Harpatin karhu ja yllätyshakkuut – Joensuu-Jukolan kartan tarina
Osa 2: Voiko Jukolassa olla liikaa hajontaa?

4. Mikä kilpailun kulussa tai suunnistajien suorituksissa yllätti eniten?

Oletteko ehtineet arvioida uria maastossa, menivätkö massat sieltä mistä odotitte?

Simo: Miesten 1. osuuden pitkälle välille olisin toivonut kärjen osalta enemmän eri valintoja. Oli toki tiedossa, että reitinvalinta tuossa vaiheessa kisaa on sattuman kauppaa monen tekijän takia, joten ihan kauhean suuri yllätys ei ollut, että suurin osa meni samaa reittiä. Kuulohavaintojen perusteella kävi myös ilmeisesti niin, että reitinvalinnasta sovittiin kärjen osalta. Tämä veti sitten muut perässä tulleet samalle valinnalle.

Miten sinä olisit juossut (tai juoksit) Jukolan ykköosuudella välin 11–12? Kuva suurenee klikkaamalla.

Egyptinkorven hajonnan alku miesten 1–2 osuudella ei toiminut kuten ajateltiin. Tässäkin ilmeinen syy on se, että kärki lähti alemmalle hajonnalle, ja veti muut mukanaan, jolloin ura alkoi muodostua väärään paikkaan.

Koko kärkiletka juoksee oikeanpuoleiselle hajonnalle ja määrittää siten, mihin tämän hajonnan pääura muodostuu.

Muuten yllätyin ehkä hieman siitä, miten heikosti ristiin menevät hajonnat sekoittavat juoksijoita. Nykysuunnistajaa ei paljon hajonnoilla harhauteta muiden perään, mutta pystytään pakottamaan omaan työhön.

Urilla sen sijaan voi harhauttaa vieläkin aika tehokkaasti suunnistajan. Tässä ongelmana on tietysti se, että urien muodostumista ei voi määrätä ihan täysin kirjoituspöydän ääressä, vaan niihin liittyy enemmän satunnaisuutta.

Näin ohjataan kärkiletka väärään suuntaan. Kaikki toisen osuuden kärkijoukkueet juoksivat ykkösosuuden uraa vähintään suon yli ja osa väärälle rastille (pieni violetti ympyrä) asti.

 

Myös kolmannella osuudella megaura houkutteli suurimman osan juoksemaan välin alun ykköosuuden rastin suuntaan tai jopa rastille asti.

Petri: Olin itse katsomassa 1. osuuden pitkän välin lähtörastilla. Kuulin kun Kirmula ja Raitanen keskustelivat, että olivat tehneet yhdessä valinnan (joka oli myös nopein). Se oli ihan ok, mutta olin pettynyt siihen, että seuraavan noin kolmen minuutin ajan en nähnyt kenenkään tekevän reitinvalintaa, vaan kaikki säntäsivät edellisten perään.

Noin 3,5 minuuttia kärjestä joku pysähtyi ja teki itsenäisen reitinvalinnan eri suuntaan kuin aiemmat. Sen jälkeen kaikki lähtivät tälle valinnalle, muun muassa Malungs. Ajattelin, että suurin osa kuntoilijoista valitsisi oikean tiekierron, mutta sitä ei käytettykään niin paljoa. Yllätys oli, miten paljon kuntoilijat menivät suoraan lopun vihreän läpi.

Malungs on kärkiletkasta ensimmäinen joka lähtee jonnekin muualle kuin luoteeseen pellon reunaan.

 

Osuuden keskivaiheilla kärkiletka hajoaa, kun osa lähtee tietä koilliseen. Malungs on tässä vaiheessa menettänyt pelin, vaikka ei pummaakaan.

 

Kärjessä välin loppu on yhtä nopea sekä vasenta että oikeaa reittiä.

 

Noin minuutti kärjen perässä tulevista osa juoksee aivan rastin vierestä ohi ja pummaa pari minuuttia.

5. Mikä oli paras reitti Jukolan ykkösosuuden ykkösvälille?

Petri: Jukolan avauksen pitkän välin nopein vaihtoehto mielestäni on vasen kierto, jonka kärkiporukka (AngA ja HS) valitsivat. Jere Pajunen juoksi vuosi sitten vasemman ja oikean tiekierron ja vasen oli reilun minuutin nopeampi. Keskeltä ei ole juostu, mutta minun mielestä hitaampi. Simo on ehkä eri mieltä.

Tätä väliä on näytetty usealle seuramme huipulle ja valinnat ovat jakaantuneet aika tasaisesti kaikkien kolmen valinnan kesken.

Simo: Joo, itse veikkasin että keskeltä suht suoraan polkuja ja traktoriuria hyödyntäen olisi nopein, mutta tästä ei ole luotettavaa vertailuaineistoa, eikä sitä juuri käytetty kisassa. Uskon myös että juoksuvoimainen suunnistaja, esimerkiksi kärjessä ollut Topi Raitanen olisi tullut myös oikealta varsin hyvin.

6. Mikä päällimmäinen fiilis kisan jälkeen? Mihin olette eniten tai erityisen tyytyväisiä?

Simo: 1. osuuden pitkä väli oli idea, joka tuli oikeastaan kilpailun valvojalta, mutta tuntui meistä molemmista heti todella hyvältä. Tällä saatiin fyysisellä hajonnalla aloitusosuuden massat entistä paremmin jonoon, mutta ennen kaikkea sillä saatiin 2. osuudelle pitkä pätkä uratonta maastoa ilman edellisen osuuden juoksijoita, ja näin hyödynnettyä maksimaalisesti lyhyt pimeä aika klo 1:00 ympärillä. Kokonaisuuden kannalta tämä oli ehdottomasti yksi parhaista ratkaisuista Jukolan osalta.

Keltaiset viivat kuvaavat ykkösosuuden pitkän välin tärkeimmät reitinvalinnat. Kakkososuus sai näin keskellä pimeintä yötä varsin pitkän urattoman ja kuntoilijoista vapaan pätkän (12–21). Lisäksi kolmannella osuudella oli oma pieni uraton pätkänsä rastin 20 jälkeen.

Keskimatkatyyppiset osuudet 4–5 ovat saaneet paljon kiitosta, joten uskoisin että juoksijat ovat pitäneet niistä.

Oli myös erittäin toimiva ratkaisu tehdä radat pareittain. Ratojen laadinnassa tulee nopeasti sokeaksi omille ratkaisuille, ja tällöin toiselta tuleva palaute on ensiarvoisen tärkeää.

Venlojen kilpailu oli mielestäni kokonaisuutena hyvä.

Petri: Hyvä fiilis jäi kilpailusta. Venlojen radat ja hajonnat tuntuvat erityisen onnistuneilta ja kilpailukin oli erittäin hyvä. Jukolasta hyvä fiilis siitä, että pystyttiin tarjoamaan sellaisia reitinvalintavälejä, joissa kärkisuunnistajat valitsivat eri reittejä.

6. Tuleeko mieleen jotain, minkä olisi voinut tehdä paremmin?

Simo: Näin jälkeenpäin kyllä, ennen kisaa ei. ”Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa.”

Jukolan ratojen laadinta on monen asian kompromissi. On selvää, että jos kisassa on 11 osuutta ja 16 500 suunnistajaa, ei samanaikaisesti voi miellyttää kaikkia kilpailijoita vaikka haluaisi.

Petri: Simon kanssa samoilla linjoilla. Nyt muuttaisi muutamaa rastia, mutta sitten olisi saattanut käydä niin, että haluaisi muuttaa juuri ne rastit nykyisille paikoilleen. Yhteiseltä rastilta ensimmäisen suunnistajan valinnat näyttävät merkitsevän yllättävän paljon muiden toimintaan varsinkin ensimmäisellä osuudella.