Aloitan tämän blogin kirjoittamalla ykkösryhmän SM-pitkistä, joissa toimin ratamestarina. Arvokisan järjestelyt olivat sen verran mittavat, että niistä riittää aiheita useampaankin postaukseen.

Kisat sujuivat hyvin. Radoista ja maastosta tuli todella paljon kiitosta, mutta itse antaisin ratamestarityön arvosanaksi asteikolla 4–10 korkeintaan ysin. Ja vähemmän, jos katsotaan, miten asiat taustalla sujuivat.

Suurin syy ongelmiin ja virheisiin oli asioiden jättäminen viime tinkaan. Tämä menee lähes kokonaan omaan piikkiini. Maanomistajalupien kysyminen olisi pitänyt käynnistää huomattavasti aikaisemmin, kulkea maastossa enemmän ja käynnistää ratasuunnitteluprosessi aikaisemmin.

Nyt onneksi mikään ei mennyt pahemmin pieleen, vaikka ainekset siihen oli. Muutaman selvän mokan kuitenkin tein. Niistä kerron seuraavassa postauksessa.

Tyytyväinen olen radoilla olleisiin pitkiin väleihin. Niillä oli riittävästi reitinvalintahaastetta, kuten alla olevasta kuvasta nähdään.

meiko-sm-h21-5-6
H21-finaalin väli 5–6. Nopeimmin välin juoksi Tobias Henriksson (keltainen paksu viiva). Nopein vaihtoehto hänenkään reittinsä ei todennäköisesti ollut. Analysoin reittejä lisää myöhemmin tässä blogissa.