SM-pitkien pahin ratamestarimoka oli varmaankin karsinnan loppuviitoituksen huono toteutus. Sen seurauksena moni teki viimeisen rastin jälkeen 5–10 sekunnin ylimääräisen koukun.

Miten tässä näin kävi ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

Mielestäni suunnistusradalla pitää olla mahdollisimman paljon suunnistusta ja mahdollisimman vähän maastojuoksua. Koska kaikki sarjat piti kierrättää yhteisen rastin kautta ennen tien ylitystä, halusin että viimeinen rasti ei olisi kaikilla sama. Näin aivan loppuunkin tuli suunnistustehtävä.

Käytettävissä oleva alue oli niin pieni, että siihen sai luontevasti vain kaksi rastia, eikä niille oikein voinut vetää erillisiä viitoituksia, joten oli käytettävä kokoavaa viitoitusta.

Arvelin, että suurin osa tai ainakin moni uskoo, että viimeisiä rasteja on vain yksi ja että tien ylityksen jälkeen voi seurata uraa tai edellä menevää rastille. Turhien hylsyjen välttämiseksi sijoitin rastit erilaisiin pisteisiin (kivi, kukkula) ja valitsin koodeiksi mahdollisimman erilaiset numerot (333, 121).

Kaikki hyvin tähän asti. Valvoja hyväksyi suunnitelmat ja ratamerkinnät painettiin korrektisti.Karsinnan viimeiset kauempaa.png

Kävi kuten olin arvellutkin. Se, joka tuli ensimmäisenä tien ylityksestä, veti yleensä joukon omalle rastilleen. Jonossa useimmat seurasivat johtajaa, ja jos hyvin kävi, vei tämä seuraajat oikealle rastille. Toiselle puoliskolle kävi huonommin: se joutui paikallistamaan itsensä ja etsimään oman rastinsa itse.

Itsenäisesti ja tarkasti suunnistavat siis palkittiin. Ongelma ilmeni kuitenkin vasta rastin jälkeen. Suunnistusta oli nimittäin vielä jäljellä – piti löytää maalin!

Kokoavaa viitoitusta käytetään nykyään niin harvoin, että sen käsite ei ole tuttu edes kaikille SM-tason suunnistajille. Maalissa varsinkin moni juniori ihmetteli, miksi viitoitus ei alkanut rastilta, vaikka syyn olisi nähnyt rastinmääritteistä. Se ei kuitenkaan ollut ongelman perussyy.

Hyvä kokoava viitoitus on sellainen, ettei se houkuttele juoksemaan väärään suuntaan. ”Viitoitussuppilon” reunojen (viitoitusnauhan) ei välttämättä tarvitse näkyä, mutta jos se näkyy, ei se saisi ohjata kilpailijoita väärään suuntaan. Ja niin nyt kävi.

Läntisemmältä rastilta (333) kilpailijat löysivät maaliin hyvin, vaikka viitoitusnauha ei näkynytkään. Piti vain lähteä kuulutukseen suuntaan, jonne muodostui nopeasti selvä urakin.

Sen sijaan itäisemmältä rastilta oli helppo lähteä väärään suuntaan. Kun rastilla leimattuaan nosti päänsä, näkyi viitoitusnauhaa idässä ja kaakossa. Lisäksi kaakkoon lähti pieni uran tapainen. Ja näkyipä kaakossa yleisöäkin. Sinne siis!

Virhe.

karsinnan-viimeiset-lahikuva
Moni kilpailija lähti rastilta 121 eteläkaakkoon punaisen nuolen osoittamaan suuntaan.

Kilpailijan virhe siinä mielessä, että kartta ja ratapainatus pitivät paikkansa. Ennen kaikkea kuitenkin ratamestarin virhe, sillä tällaista erittäin vaikeasti havaittavaa ansaa ei pitäsi luoda. Yllä olevassa kuvassa asia näyttää ehkä selkeältä, mutta kisatilanteessa 1:15 000 -kartalla ei.

Viitoitus olisi pitänyt vetää vihreän viivan mukaisesti. Näin ”suppilo” olisi imenyt kilpailijat paremmin loppuviitoitukselle.

Pienen otoksen perusteella viitoitus aiheutti ongelmia ehkä jopa neljäsosalle rastilla 121 leimanneista. Ajanhukka oli tyypillisesti alle 10 sekuntia, eikä kukaan muistaakseni sen takia pudonnut finaalista (pitää vielä tarkistaa). Muutama ”pussinperälle” juossut kääntyi kuitenkin erheellisesti oikealle (länteen) eikä vasemmalle (pohjoiseen), jolloin ajanhukka saattoi nousta jopa puoleen minuuttiin.

Mistä moinen moka sitten johtui?

Suunnittelin viitoitukset niin, että suunnistettavaa aluetta jäi mahdollisimman paljon. Jos viitoituksen olisi vetänyt yllä olevassa kuvassa olevan vihreän viivan mukaisesti, olisi rastille 121 ollut hieman helpompi suunnistaa. Näin siis kirjoituspöydällä.

Vetäessäni kisaa edeltävänä päivänä viitoitusnauhaa tajusin, että viitoituksen muoto voi tuottaa ongelmia. Silloin oli kuitenkin mahdotonta muuttaa mitään.

Opetus: Suunnittele kaikki viitoitukset niin, ettei edes hätäilevä suunnistaja ohjaudu väärään suuntaan. Tarkista ennen ratapainatusta, miltä viitoitukset näyttävät maastossa.

(Edellä oleva ei tosin olisi auttanut finaalin viitoitusongelmassa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.)

Jos joku SM-pitkillä kilpaillut lukee tämän, niin olisi kiva kuulla näkemyksiä ratojen lopusta. Miten esimerkiksi koit kokoavan viitoituksen? Kommentoi alle, lähetä sähköpostia tai käytä anonyymiä lomaketta.